perjantai 9. huhtikuuta 2010

nyt ei löydy lukuintoa

Äikän 10 kurssilla luimme lastenkirjoja, itse luin Waldemar Bonselsin kirjoittaman Maija Mehiläisen. Kirja oli omasta mielestäni lastenkirjaksi vähän epäsopiva. Kirjassa kerrottiin mm. mehiläisten ja herhiläisten sodasta, taistelun tuoksinassa tuli luonnollisesti haavoittuneita ja myös kuolonuhreja. Lisäksi sotilaallisia termejä oli lastenkirjoihin suhteutettuna liikaa.

Kirja on kirjoitettu vuonna 1912 ja se ottaa tarkoituksellisesti poliittisesti kantaa kommunismin puolesta. Mehiläiskansa on ihanteellisen yhteisön esimerkki: kaikki toimivat yhteiseksi hyväksi ja yhteistyöllä saavutetaan harmonia ja voitto pahoista herhiläisistä. Tällä tavalla lapsia tiedostamatta ohjataan kommunismiin.

Kirja oli vähän tylsä luettava, mikä ei sinänsä yllättänyt, olihan kyseessä lasten kirja. Suurin osa kirjasta kertoi siitä, miten Maija seikkaili luonnossa ja tapasi toisia hyönteisiä. Herhiläisten sota oli ikään kuin ”loppuhuipennus.” Vaikka sivuja oli yli 100 niin teksti oli kuitenkin varsin nopealukuista ja sisälsi kuvia.

En suosittele kirjaa luettavaksi, koska itse ainakin ehdin pitkästyä. Toisaalta, jos haluaa tietää miten lapsiin voidaan vaikuttaa poliittisesti kirjojen avulla niin Maija Mehiläinen on siitä hyvä esimerkki. Lainasin esitelmää varten myös Politiikkaa lastenkirjoissa –kirjan. Siinä kerrotaan useammasta tutusta lastenkirjasta (esim. peukaloisen retket) ja niiden poliittisesta piiloviestistä.

Tänä keväänä ja viime syksynä olen lukenut Maija Mehiläisen lisäksi vain yhden toisen kirjan, ja sekin oli äidinkielen kurssilla. Nykyään en oikein ehdi tai jaksa lukea muita kirjoja kuin mitä kouluun liittyy. Ala-asteella luin vielä paljon kirjoja, mutta sen jälkeen se on jäänyt. Osin syy on varmasti ajanpuute, koulu vie tietenkin enemmän aikaa kuin ala-asteella. Mutta toisaalta nykyään en paljoa enää lue kesälomallakaan, vaikka silloin ei ole koulutöitä.

Nykyään kun olen kotona olen lukemisen sijaan mieluummin koneella tai katson telkkaria. Toinen syy on myös se, että en tiedä mitään hyviä kirjoja. Olen ehkä nykyään kriittisempi kirjojen suhteen kuin ennen. Hyvä kirja on mielestäni sellainen, joka imaisee mukaansa ja koukuttaa – ja sellaisia kirjoja on hyvin vähän. Tai ainakaan omalle kohdalle ei ole sattunut montaakaan (tosin tiedän, että pitäisi lukea paljon enemmän, jotta hyvätkin kirjat löytyisivät sieltä seasta.)

Yksi syy on myös se, että etenkin lukiossa luetaan paljon sellaisia kirjoja, jotka eivät itseä kiinnosta. Äikän tunneilla luetaan paljon esimerkiksi klassikkoteoksia, jotka eivät muuten välttämättä ainakaan vielä tämän ikäisiä kiinnosta sisältönsä puolesta. Tällöin lukemin on pakkopullaa, mikä voi johtaa siihen, ettei lomalla tai muuten vapaa-ajalla halua ajatellakaan lukemista. Helposti unohtuu, että lukemin voi olla kivaakin. Se on huono juttu, koska silloin moni hyvä kirja saattaa jäädä lukematta…

2 kommenttia:

  1. On totta, että vitoskurssin klassikot eivät välttämättä nappaa, jos itselle osui sellainen aikakausi, joka ei tunnu omalta.

    Luulen, että kavereiden suosittelu auttaa hyvien kirjojen löytämiseen. Laitapa vinkkiä, mistä kirjoista olet pitänyt, ja kuvaile, millaiset voisivat olla hyviä, niin joku varmasti keksii, mitä voisi Sinulle suositella.

    Kun ei ole mikään pakko lukea, voi myös tehdä niin, että nappaa kirjaston uutuus- tai suositushyllyltä pinkan kirjoja, aloittelee niitä ja jättää kesken, jos ei innosta. Jokin varmasti myös onnistuu viemään mukanaan.

    Arvostelujen lukeminenkin saattaa auttaa. Katsopa vaikka meidän ja edeltävän kurssin ihmisten blogeista arvosteluja.

    E

    VastaaPoista
  2. Toi on kyllä totta että koulussa tuputetaan liikaa tylsiä kirjoja :D Mullakin jäi Potterit kesken viimeksi jonkun toisen kirjan takia.

    VastaaPoista